Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Antonia in Wonderland

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Samaa rotua, eri maata

Meidän taloudessa vahtia pitää kaksi maltankoiraa, 3,5-vuotias Wallander eli Valtsu ja 6 kuukauden ikäinen Columbo eli Frankie. Vaikka koirat ovat saman rotuisia, ovat ne luonteeltaan hyvin erilaisia. Frankie on toki vielä pentu, mutta erilainen temperamentti oli nähtävissä jo siinä pienessä pallerossa, joka matkasi Thessalonikista Ateenaan. :)


Valtsu on luonteeltaan rauhallinen, se ei ole koskaan tuhonnut kotona yhtään mitään edes pentuna. Valtsu on leikkisä ja iloinen hännänheiluttaja, mutta uuden koiratuttavuuden tullessa kohdalle Valtsu harkitsee tarkkaan kannattaako tämän tyypin kanssa ruveta kaveriksi. Valtsu liikkuu kevein liihottavin askelin eikä suostu tottelemaan istu-käskyä, ellei takamuksen alla ole tyynyä tai vähintään mattoa. Koira ei suostu laittamaan takamustaan kylmälle kaakelilattialle vaikka tarjolla olisi grillikanaa, silloin se korkeintaan kyykistyy tai hakeutuu itse pehmoiselle ja lämpimälle alustalle istumaan. 
 

Valtsu on ruumiinrakenteeltaan siro ja hoikka, se syö ja on pennusta asti syönyt juuri sen verran nappuloita kuin tarvitsee. Valtsu odottaa lenkiltä tullessa ovella kunnes muu porukka on päässyt sisään ja hyppää itse kynnyksen yli vasta luvan saatuaan. Kun Valtsu haluaa lelukopastaan jonkin lelun, se seisoo kopan edessä ja viestittää haluavansa jotain. Itse se ei mene koppaa penkomaan, vaikka se on täysin luvallista. Vettä Valtsu juo aina siivosti ja sirosti ja myös hyvin rytmikkäästi (? :D).


Siinä missä kutsumme Valtsua hienostuneeksi citypuudeliksi, Frankie on lähempänä riuskaa maajussia. Frankie on kookkaampi ja riuskempi kuin Valtsu, poikien tassuista huomaan eron hyvin. Frankie on myös pää kolmantena (eiku viidentenä) jalkana menossa aina ja kaikkialle. Frankiella tuntuukin olevan kaksi modea: joko se makaa x-asennossa lattialla tai sitten se kirmaa menemään häntä suorana. Ruokaa tähän pojuun uppoaisi niin paljon kuin kupista löytyisi. Ruuan puutteessa kaikki muukin pureskeltava käy: sormet, varpaat, sohvatyynyt, peitonkulmat ja roskiksesta pöllityt paperit. Nyt kun Frankie on vähän kasvanut on pureskelukin onneksi hampaiden vaihduttua hellittänyt, mutta edelleen luun järsiminen on Frankiesta mahtavaa puuhaa. Valtsu syö tosi harvoin luita ja olemmekin Frankien tultua taloon ostaneet varmaan triplasti enemmän luita, kuin koko kolmen viimeisen vuoden aikana.


Valtsu on oikea sylikoira ja se tulee sohvalla mielellään syliin rapsuteltavaksi.  Myös Frankie on halikoira, mutta heidän lähestymistapansa ovat hieman erilaiset: Valtsu hyppää sohvan kulmalle, katsoo silmiin ja murahtaa pienesti, joka hänen kielellään tarkoittaa voinko tulla/mennä/ottaa jne? (Kyllä, olen virallinen koira-suomi-koira tulkki.) Luvan saatuaan Valtsu käpertyy viereen rapsutettavaksi. Frankie puolestaan ei paljoa lupia kysele, hyppää suoraan sohvalla makaavan päälle, silittelee pari kertaa tassullaan ihmisen naamaa ja jakelee tuhottomasti pusuja. 
 

Kun Frankie haluaa lelukopasta jotakin, hän ei jää odottelemaan apua. Frankie taiteilee laatikon päällä olevan tyynyt lattialle ja laatikon kannen pois paikaltaan, kunnes pääsee käsiksi haluamaansa leluun. Kun Frankie juo vettä, hän upottaa koko kuonon veteen, kastaa tassunsa astiaan ja parhaimmassa tapauksessa katsoo saako hän myös vesikupin nurin. Jokin vedessä selvästi kiehtoo, sillä Frankie haluaa aina tunkea itsensä mukaan suihkuun. Meillä on kylppärissä liuku-ovi, jonka Frankie on oppinut työntämään auki. Voi sitä riemua, kun ovi aukeaa ja pieni musta kirsu kurkistaa suihkuverhon alta! :D Mielenkiinnolla odotan, mitä Frankie sanoo mökkijärvestä.


Vaikka koirat ovat monessa mielessä kuin yö ja päivä, on niissä paljon yhtäläisyyksiäkin.  Ne ovat molemmat (ainakin minun mielestäni :D) todella fiksuja, leikkisiä ja mukautuvaisia. Reissaaminen on ollut kummankin koiran kanssa superhelppoa.


Valtsun ja Frankien yhteiselo alkoi oletetulla tavalla: isommalle koiralle pieni vauva oli kuin ilmaa. Muutaman ensimmäisen päivän Valtsu mökötti ja hyljeksi pentua sekä meitä luopioita, jotka olimme tuon kaamean otuksen tänne raahanneet. Ensimmäinen viikko kahden koiran kanssa ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä sairastuin tuolloin jyllänneeseen ihan kamalaan vatsatautiin. Valtsu mökötti toisessa huoneessa, Frankie nukkui kopassa ja mami makaa kaksin kerroin pää ämpärissä. :D Vatsataudista ja pennun tuomasta ensijärkytyksestä kuitenkin selvittiin ja pikkuhiljaa muutaman viikon aikana Valtsu alkoi sietää pentua enemmän, alkoivatpa koirat jo hieman leikkiäkin keskenään. Valtsu piti pennulle aika kovaa jöötä ensimmäiset kuukaudet, mutta aina aiheesta. Valtsu on siis oikein reilu koirakaveri, joka kyllä pitää huolen omasta lelustaan, mutta lainaa sitä myös pikkuveikalle.


Nyt kun Frankie on puolivuotias, koirat ovat oikein hyviä kavereita keskenään. Oikeastaan he ovat kuin mikä tahansa sisaruspari, joskus räyhätään ja seuraavassa hetkessä lekotellaan kylki kyljessä. Ihan oikeaa riitaa koirat eivät ole vielä saaneet aikaiseksi, katsotaan miten poikakoirien käy, kun Frankie tulee murrosikään. Toisen koiran ottaminen on ehdottomasti ollut oikea päätös, koirilla on niin hauskaa keskenään. Vaikka koirat ovat monessa mielessä erilaisia ovat he yhtä mieltä ainakin kolmesta seikasta. Mikään ei ole parempaa kuin uunissa haudutettu liha, sohvatyyny päällä köllöttely ja pitkät kävelylenkit.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Synttärit

Heips,

Lauantaina vietettiin hyvän ystävämme syntymäpäiviä yllätysjuhlien merkeissä. Kreikassa on perinteisesti ollut tapana, että synttärisankari tarjoaa juhlijoille illan ulkona, mutta tämä(kin) tapa on laman myötä muuttunut. Täällä harvemmin myöskään kokoonnutaan kenenkään (muun kuin meidän :D) kotiin juhlimaan, sillä kaikki ystävämme asuvat edelleen lapsuudenkodeissaan. Nyt kuitenkin ystävämme tyttökaveri halusi järjestää jotakin kivaa ja samalla taloudellista synttäreiden kunniaksi, joten pistimme ystävällemme pystyyn yllätysjuhlat.  

Suunnittelimme juhlia kaveriporukalla etukäteen ja yritimme pitää kaiken salassa mahdollisimman hyvin. Sankari oli etukäteen kuitenkin aavistellut, että jotakin suunnitelmia meillä on, mutta kunnon pirskeitä koko kaveriporukan kanssa hän ei osannut odottaa. :)

Party-hattujen asettelua ennen päivänsankarin saapumista.



Alaoven summerin soidessa odotimme pimeässä asunnossa kakun ja kynttilöiden kanssa päivänsankaria. Hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen!




Koska ystävämme harrastaa intohimoisesti kalastusta, teetimme hänelle kalastusaiheisen kakun. Etsimme netistä kuvan, jossa kalastaja on saanut valtavan vonkaleen saaliiksi ja liitimme siihen ystävämme kasvot. Kakusta tuli aika ässä! Muutenkin synttäreiden tarjoilut olivat mitä mainioimmat, jokainen oli tehnyt (tai pistänyt äitinsä/kaupan pakastealtaan tekemään :D) vähän jotain. Minä kannoin korteni kekoon väsäämällä mokkapaloja ja kevätkiekkosia. Suomessa nuo hyvin tavalliset herkut olivat täällä kovin eksoottisia ja tekivät uskomattoman hyvin kauppansa. Olin niiiin hyvillä mielin, kun kaveri toisensa perään kyseli kuka nämä on tehnyt ja kehuivat, että ai vitsi miten hyviä. :D


Kreikkalaisilla naapureilla on mitä ilmeisimmin aika pitkä pinna ja ymmärrystä syntymäpäiväjuhlinnoille, sillä kukaan ei tullut koputtelemaan, vaikka juhlaväki tanssi kreikkalaisia kansantansseja olohuoneessa keskiyöllä. Ei ehkä menisi läpi suomalaisessa lähiössä, vai? :D Nauratin porukkaa muillakin säännöksillä, kuten parveketupakointikiellolla ja savuttomilla työpaikoilla. Kreikkalaisille nämä ovat täyttä utopiaa, kaveriporukassani taitaa olla jopa kaksi savutonta jäsentä.



Ystäväni on vannoutunut kreikkalaisen musiikin ja kansantanssien ystävä ja kutsu parketille kävi myös minulle, ei auttanut vaikka yritin vedota erilaiseen kulttuuritaustaan ja siihen, että meille on koulussa opetettu vain hiihtoa ja letkajenkkaa.


Eihän siinä sitten muu auttanut kuin jäljitellä jotain minkä pitäisi näyttää tältä.



Tässä taas meneillään tanssi, joka näyttää tältä.



Kaikissa kreikkalaisissa juhlissa tulee johonkin aikaan aamuyöstä se hetki, kun joku tanssii Zeibekikoa, oltiinpa sitten teknoklubilla tai vauvan ristiäisissä. Tällä kertaa ensimmäisenä tanssi tietysti synttärisankari, muut osaavat seurasivat perässä. Zeibekikon aikana yksi henkilö tanssii yleensä piirin keskellä ja muu porukka kyykistyy lattialle taputtamaan. Zeibekiko on ehkä auringon ja fetan lisäksi parasta Kreikassa.


Sellaiset synttärijuhlat meillä, hauskaa oli. :)

perjantai 25. toukokuuta 2012

Leivotaan ja siivotaan, kuusikin jo....


... sulaa saa, kun kolme yötä enää oooon. Eiku... Vaikkei nyt olekaan joululaulun sanoihin sopiva vuodenaika, miellä on tänään vietetty kokkailu- ja siivouspäivää. Myös joulun aikaan lanseeraamani reseptikirjanen pääsi jälleen käyttöön ja voin ylpeänä sanoa, että olen tehnyt jokaista siihen kirjattua ruokaa. :D


 Leipomuksia päästään maistelemaan huomenissa. :)






Kävin tänään myös mun ja JP:n vaatekaapit läpi, pari Ikea-kassillista lähti kavereille ja kierrätykseen. Tulipa kummasti tilaa!


Pikkuisen Frankin sisäsiisteyskoulutus on nyt siinä vaiheessa, että meinaan uskaltaa laittaa matot lattialle.  Katsotaan kuinkakohan monta kertaa saan niitä vielä pestä. :)


Sellaista täällä, mukavaa viikonloppua!

P.S. Nyt kun Ruotsi on voitettu (taas) jääkiekossa, voidaan viisuvoitto mielestäni hyvillä mielin luovuttaa länsinaapurille. Ennakkosuosikki on minunkin suosikkini, hyvänä kakkosena tulee Viro!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Altaalla

Tänä vuonna olen ottanut alkukesästä kaiken irti. Olen käynyt rannalla ja uimassa viimeisen kuukauden aikana hirmuisen monta kertaa. Yleensä aikaisempina kesinä emme ole olleet kovinkaan innostuneita Ateenan rannoista, sillä tottahan se on, ne eivät ole mitään verrattuna Kreikan saarten rantoihin. Tänä kesänä olemme kuitenkin päättäneet ottaa kesästä ja rannoista kaiken irti, sillä saarilomia ei kovinkaan monella porukastamme ole tänä kesänä näköpiirissä.

Niinpä suuntasimme eilen aamupäivän viettoon Alimoksessa sijaitsevalle uima-altaalle.  En ole Ateenassa muilla uima-altailla käynytkään ja kun kaimani esitteli minulle tämän paikan jokin aika sitten, tykästyin siihen kovasti. Olimme liikkeellä varsin aikaisin, joten saimme paistatella päivää lähes tyhjällä altaalla. Koululaisten vuoden lopputentit ovat nyt alkaneet ja puolenpäivän jälkeen altaalle saapuikin monia koululaisporukoita, jotka puivat koemenestystään. Täällä kun on sellainen tapa, että aina kouluvuoden lopuksi tentitään kaikki vuoden aikana opitut asiat jokaisesta aineesta.


Mukana oli lukemistakin, johon en tosin jaksanut juurikaan perehtyä. Piiat kirjasta olen lukenut vasta 20 sivua, joten vielä en osaa arvioida, kuinka mukaansa tempaava tarina on. Sen verran kehuja olen kuitenkin kuullut, että päätin itsekin tarttua opukseen.


Henkkamaukan rantakassi on palvellut uskollisesti monta vuotta.


Tässä kesän top-asusteet.  Sormuksessa lukee Gorgeous, mutta se näyttää helposti kauempaa siltä, kuin siinä lukisi Giorgos. Ei, en ole kuitenkaan hankkinut uutta Jorgos nimistä poikaystävää. :D



Nyt pienen kokkauskokeilun pariin, meillä on lauantaina edessä yksi superkiva juttu, josta en voi paljastaa vielä sen enempää, koska Google translate on keksitty. :)

maanantai 21. toukokuuta 2012

10 randomia


Blogeissa aina silloin tällöin kiertelevät haasteet ovat hauskoja (lue: olen totaalisen kyllästynyt eikä minulla ole yhtään mitään tekemistä :D) ja ajattelinkin tehdä joskus vanhankin blogini puolella nähdyn 10 randomin jutun haastepostauksen. Ideana on siis kertoa itsestään 10 sattumanvaraista juttua.

1. Olin pitkään kahvin suuri ystävä ja suurkuluttaja, mutta noin kuukausi sitten lopetin kahvin juonnin tyystin, sillä kahvista alkoi tulla huono olo.

2. Olen todella kaikkiruokainen, eipä ihan heti tule mieleen ruokaa, jota en söisi. No ehkä sisälmykset, kalan silmät ja sellaiset jää syömättä. :D Normaaleista ruuista menee kyllä sitten kaikki. Täällä yllättävän moni ystäväni on hirveän nirso eikä uskalla kokeilla mitään uutta. Siksi aina naurankin, kun joku tavernassa kysyy tilausta tehdessä mitä ruokaa kukakin ei syö: en syö fetaa, en syö lammasta, en syö tomaattia, en syö oreganoa, kuuluu kuorossa. :D Eikun hei, onhan yksi ruoka-aine, josta en tykkää yhtään! Hilla!

En myöskään ole millekään ruualle (tai millekään muullekaan) allerginen.

3.  Palelen tosi helposti, vaikka minun tulisi kuulemma suomalaisena kestää vaikka millaiset tuulet ja tuiverrukset. Vietin kerran kahden viikon Kanarian lomankin hupparissa (ihan vain sen takia, että oli kylmä en siksi, että olisin ollut lainkaan murrosikäinen. Tästä saan kuulla aina! :D)

 

4. Meillä on JP:n kanssa dorka tapa tanssia kotona kahdestaan pilailumielessä. Jos esim. mainoksen musiikki on mukaansa tempaava, saatamme vetäistä kunnon hip-hop kuviot keskellä olkkarin lattiaa. :D Don't ask!

5. En ole vielä kertaakaan pelannut Angry Birdsiä. Haittaakse?

6. Olen 159 (ja puoli) cm pitkä. Miksei kukaan mittaaja voisi pyöristää sitä edes säälistä 160 senttiin?

7. Omaan aivan käsittämättömän huonon avaruudellisen hahmotuskyvyn. Arvatkaa onko kivaa yrittää saada autoa taskuparkkeerattua ylämäessä, kun päättymätön autojono tööttää takana? :D Oli myös minun ideani kuljettaa neljän istuttava kulmasohva komiovisella Seat Ibizalla Ikeasta kotiin.



8. Rakastan ihmisiä, jotka puhuvat voimakkaalla murteella tai nauravat hyvin omintakeisesti. Esimerkiksi Kreetan murre ja Kyproslaisten kreikka kuulostavat aivan mielettömiltä. Samoin Joensuun murre sekä Etelä-Karjalan murre niin kuin myös Pohjanmaan murteet kuulostavat ihanilta. Olen miljoonaan kertaan suitsuttanut opiskelukaupunkini Joensuun sekä joensuulaisten ihanuutta, mutta kerran vielä, pojat: yrittäkääpä olla yrmeitä, kun vastapuoli puhuu Pohjois-Karjalan murteella. Sama pätee tarttuviin nauruihin. JP:n siskolla on hyvin omintakeinen ja tarttuva nauru, jonka kuullessaan ei voi muuta kuin nauraa itsekin. :)

9. Olen huivihirmu. Tykkään huiveista kuin hullu puurosta (heh heh) ja niitä minulla taitaa olla enemmän kuin mitään muita vaatteita, kenkiä tai laukkuja.

10. Suosikkihajuveteni on Guccin Envy me. Ostin hajuveden ensimmäisen kerran Hki-Vantaan lentokentältä, kun olin matkalla vaihto-oppilaaksi Ateenaan. Tuoksu tuo mieleen paljon hyviä muistoja. :)

Randomjuttuja kertomaan haastan myös suosikkibloggaajistani MrsV:n, Johannan, Maj:n, Eveliinan sekä Arezin.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kävelyllä

Heippa,

Pienoisen pe-la välillä vallinneen takatalven jälkeen sunnuntaina oltiin jälleen normaaleissa sääoloissa päiväkävelyllä koirien kanssa. Tai poikien, kuten koiria meillä tavataan kutsua. Meillä kaveritkin osaa kutsua koiria nimellä pojat tyyliin θα πάρετε μαζί και τα pojat? Meillä kaverit osaa sanoa myös tassu, odota ja hauku. :D

 

Lenkillä oli tosi lämmin, nyt alkaa olla jo sellaiset kelit, että polttavimpaan päiväsaikaan ei voi käydä kuin pienillä pyrähdyksillä ulkona.  Vesi kyllä maistui molemmille ja Frankie jatkoi vähän aikaa sitten oppimaan taitoa ja kippasi vesikupin tassullaan nurin. :P

 
 
Hei, otetaaks yhteiskuva? Miten tätä kännykkäkameraa käytetään?


Uusi yritys. :D


Frankie oli näillä hoodeilla ekaa kertaa eikä olisi millään malttanut pysähtyä kuvattavaksi.

 

 Koskaan ei voi toivottaa maailmaan liikaa rauhaa. :)


Nyt taisi näköpiirissä olla jotain kameraa kiinnostavampaa. 



P.S. Kävin tänään suorittamassa edellisessä postauksessa mainitsemani kokeen suullisen osuuden, eiköhän se menny ihan putkeen. :)

P.P.S Pöllin Suomen visiitillä siskoni kaapista näissäkin kuvissa näkyvät farkut + yhdet toiset farkut. Mulla ei ikinä ole ollut näin hyviä farkkuja! Thanks sis! :)

torstai 17. toukokuuta 2012

Tell me all u know about Greek - now!

Heips,

Eilen kävin tyhjentämässä aivokoppani sisällön paperille ja testaamassa mitä tämän kuuden vuoden Kreikassa asumisen aikana on jäänyt päähän. Kävin siis suorittamassa kreikan kielikokeen Eurooppalaisen viitekehyksen tasolla C2. Tämän ylimmän kielitaitotason standardit ovat seuraavat:

"Ymmärrän vaikeuksitta kaikenlaista elävää ja nauhoitettua puhetta silloinkin, kun on kyse syntyperäisen kielenpuhujan nopeasta puheesta, jos minulla on hiukan aikaa tutustua puhetapaan. 
 
Pystyn lukemaan vaivatta käytännöllisesti katsoen kaikenlaista kirjoitettua kieltä, myös abstrakteja, rakenteellisesti tai kielellisesti monimutkaisia tekstejä, kuten ohjekirjoja, erityisalojen artikkeleita ja kaunokirjallisuutta. 
 
Pystyn ottamaan vaivatta osaa asioiden käsittelyyn ja kaikkiin keskusteluihin. Tunnen hyvin kielelle tyypilliset, idiomaattiset ilmaukset ja puhekieliset ilmaukset. Pystyn tuomaan esille ajatuksiani sujuvasti ja välittämään täsmällisesti hienojakin merkitysvivahteita. Osaan perääntyä ja kiertää mahdolliset ongelmat niin sujuvasti, että muut tuskin havaitsevat ollenkaan ongelmia.
 
Pystyn esittämään selkeän ja sujuvan kuvauksen tai perustelun asiayhteyteen sopivalla tyylillä. Esityksessäni on tehokas looginen rakenne, joka auttaa vastaanottajaa havaitsemaan ja muistamaan tärkeitä seikkoja.
 
Osaan kirjoittaa selkeää, sujuvaa tekstiä asiaankuuluvalla tyylillä. Pystyn kirjoittamaan monimutkaisia kirjeitä, raportteja tai artikkeleita, jotka esittelevät jonkin yksittäisen tapauksen. Käytän tehokkaasti loogisia rakenteita, jotka auttavat vastaanottajaa löytämään ja muistamaan keskeiset seikat. Pystyn kirjoittamaan koosteita ja katsauksia ammattiin tai kaunokirjallisuuteen liittyvistä julkaisuista."

Kirjallinen koe kesti neljä tuntia ja koostui monenlaisista tehtävistä. Kokeeseen kuului mm. teksti, jossa kymmenen aukkoa, joihin täytyy keksiä sopiva sana. Teksti, jossa kymmenen aukkoa, joihin täytyy keksiä sana tai sanonta annetusta juuresta (esim. suomeksi vaikka kirja, joten sana voi olla mitä vain sanojen perunkirjoitus ja kyrillinen kirjaimisto väillä.) Sosiaalisen median vaikutusta työmarkkinoilla käsittelevä teksti sekä teksti, joka käsitteli eri eliöläjien samankaltaista geeniperimää sikiövaiheessa tehtyjen tutkimusten valossa ja näiden tulosten merkitystä kunkin lajityypin kyvyssä tuntea sähkömagneettista säteilyä. (?!!? :D)

Kokeeseen kuului kaksi kuuntelua, toisen aiheena oli NASA:n avaruussatelliitin avulla tehtävä tutkimus Europa-nimisellä planeetalla. Toinen käsitteli antiikin Kreikan teknologiakehitystä. Kokeeseen kuului myös kaksi esseetä. Ensimmäinen essee 350 sanaa, oli kirje lakimiesystävälle, joka jätti väsyttävän työnsä kaupungissa ja muutti maalle perintötilalle harjoittamaan vaihtoehtoisia viljelymetodeja. Toinen essee 450 sanaa, oli artikkeli sanomalehteen. Artikkelin tuli käsitellä ihmisten eettisiä arvoja yhteiskunnassa, jossa talouskriisillä on paitsi taloudellisia, myös yhteiskuntasosiaalisia seurauksia.

Että semmonen! :D Nyt sitten vaan odotellaan loppukesään, jotta saan tietää pääsinkö kokeesta läpi. Ai niin, ja vielä tuohon täytyy käydä tekemässä suullinen koe, mutta se nyt ei pahemmin voi pieleen mennä. Kokeesta jäi yllättävän hyvä fiilis, esim. kuuntelut ja muutama muu tehtävä on satavarmasti oikein. Muutamassa kohdassa en oo lainkaan varma vastauksen oikeellisuudesta ja esseejuttuja on aina tosi vaikea ite arvioida. Viime vuonna tein saman kokeen tasolla C1 ja olin kokeen jälkeen aivan varma, etten missään nimessä pääse läpi, niin vaikealta se tuntui. Läpi se kuitenkin meni ja vieläpä (kröhm!) parhain mahdollisin arvosanoin. Pitäkää peukut pystyssä, että saan riittävät pisteet tällä tasolla! :)

Kokeen jälkeen oli kyllä sellainen olo, että olin todella kaivanut viimeisetkin tiedonmuruset pääkopan uumenista, joten päätimme suunnata rannalle lekottelemaan. Yliopistot olivat eilen kiinni koulun sisäisten vaalien vuoksi, joten muillakin oli vapaa keskiviikko.   




Rantsuun lähdettiin JP:n siskon ja hänen poikaystävän sekä toisen ystäväpariskunnan kanssa. Paikaksi valikoitui kallioinen lahdenpoukama, jossa emme olleet ennen käyneet.  




Ranta ei siis ole perinteinen hiekkaranta vaan pyyhkeen sai levittää kalliolle tai sen päälle rakennetulle puuterassille. 



JP:n sisko nimesi nämä aurinkolasit välittömästi Willy Wonka-laseiksi. Siis miten niin? :D



Mä en uskaltautunut tällä kertaa mereen, mutta pojat hyppivät kilpaa aaltoihin. Ilma oli vähän tuulinen ja meressä oli merisiilejä, joten hienohelmana tyydyin huutelemaan pisteitä rantakalliolta. :D






Illalla kotiin tullessa olin päivän tentistä niin väsynyt, että nukahdin sohvalle kesken TV-sarjan. Voin kertoa, että sitä ei minulle iltavirkkuna käy ikinä! :D (Arvatkaa mikä oli kommentti tähän eräältä kolmen lapsen äidiltä ja yksityisyrittäjältä? :D Ei äiti, nyt en puhu sinusta, mutta kommenttisi olisi luultavasti hyvin samanlainen!) Itse asiassa tenttiväsymys painaa vieläkin, taidanpa mennä ottamaan rennosti sohvalle. Onpa hyvä, etten enää opiskele, kun yhden tentin teko käy näin vaivalloiseksi! :D